Siinä vaihtoehtoisia termejä otsikoksi kun näkökantoja on monia. Otsikko on merkityksetön ja ego pyrkii valitsemaan sen mikä parhaiten suojaa egon etuja. Vaikka et ihan tajuis mitä mä horisen mut joku syy pistää vieläki silmät lukee ja mielen käsittelemään näitä sanoja, niin lue ihmeessä lisää :) <3

Joku vaan sekoo, yleensä feminiininen sielupolo, joka on aina ollut viehättävä ja kaunis kaikinpuolin ja yhtäkkiä se ajaa päänsä kaljuksi.

Diagnoosi varmaankin about hermoromahdus, vaikeita mielenterveysongelmia kuitenkin. Yhteiskunnan mukaan. Mä uskon et jokainen sielu on täydellisen itsemääräämisoikeudellinen täydellisen rakkauden vuoksi joten pyydän että käytätte tätä antamaani oikeutta tuomita nää sanat tai ottaa niistä mitä haluatte ihan oman halunne mukaan.

Mä oon länsimaisen lääketieteen diagnosoinnin mukaan autismin kirjolla eli käytännössä kehitysvammainen. En silleen että en kykenis fyysisen ruumiini takia eli aivoillani älyllisesti kasvamaan, tai et en vois liikkua vaan silleen että mä vaan ajattelen asioista eri tavalla ku semmoset ihmiset joille länsimainen lääketiede ei oo tätä diagnoosia antanut.

Nyt hei se britney joka ajo päänsä. Mitä jos se ei seonnutkaan? Sanalla kun ei oo väliä, me nyt vaa on totuttu ja opittu uskomaan et tossa käytöksessä on kyse sekoamisesta.

Mut mitä jos se oman elämänsä uniikki britney on sillä hetkellä niin vitun vahva että uskaltaa olla heikko muiden silmissä. Ehkä hän on oppinut jotain onnellisuuden kannalta elintärkeää sillä hetkellä kun hän on joko intuitiivisesti tai tiedostaen päättänyt että hän on niin arvokas että ansaitsee ympärilleen vain sellaisia ihmisiä jotka myös uskovat niin aidosti. Ja koska hän samaan aikaan on yhtä pihalla ja keskeneräinen kuin kaikki muutkin ihmiset ja vaikka hän itse on taatusti ollut aiemmin ja tulee heikkouksissaan aina välillä kompastumaan ja olemaan taas juuri itsekin jotain toista sielua kohtaan se riistäjä-osapuoli, hän ei enää tahdo olla sellainen.

Kaikissa meissä asuu häpäistyksi tulemisen pelko. Uskokaa pois, kaikissa. Se on egon tapa suojata ihmisen minuutta omilta silmiltä jotta ihminen ei havahtuisi egon todelliseen läsnäoloon ja siihen faktaan että todellisuudessa ego on se ainoa este mikä sun pitää päihittää saadaksesi se mitä väitän jokaisen ihmisen pohjimmiltaan haluavan: olla todella onnellinen. 

Ja se britney, tässä taas sitä elämän paradoksaalisuutta, britneysielu joka on aina saanut turvansa muista eikä silti löytänyt todellista rauhaa onnellisuutta tms, tajuaa tai aistii että se todellinen onnellisuus tulee parradoksaalisesti siitä kun hän löytää turvan itsestään. Siihen on olemassa selkeät ohjeetkin jopa joita on helppo noudattaa. Tämä on yksi autismin mahtavista piirteistä, mun on helppo hahmottaa käsitteelliset asiat ymmärrettävään muotoon. Mutta jokainen on vastuussa omasta näkemisestään. Drop your ego. Sen takia brit ajaa päänsä. Koska hän on alkanut uskomaan omaan arvokkuuteensa ja osaa siksi tietenkin häpeän tunteista huolimatta toimia niin kuin itse tahtoo. Fuckin yeah go Britney!!!! 

 

 

Eilen istuin ystävieni luona iltaa ja puhuin eräästä rakkaastani joka ei vielä itse tajua olevansa täydellisen rakkauden arvoinen, ja koska todella rakastan häntä, sanoin että aito rakkaus on sitä että sä olet valmis tarvittaessa pistämään omat tarpeesi rakkaasi tarpeiden edelle. Samalla hetkellä näin tuon eilen postaamani memen mielessäni, ja taas on todistettu miten paradoksaalista elämä on. 

Ja kuinka tärkeää on jatkuvasti epäillä jopa omaa itseään koska vaikka on kokenut egokuoleman ei ego tästä fyysisestä maailmasta kuole sen mukana, paitsi että paradoksaalisesti joudut joka päivä sitä tapaamaan uudestaan. 

Elämä on jatkuvaa keikkumista eri vastapuolien välillä ja jos tapat egosi pystyt ymmärtämään että kumpikaan niistä puolista ei ole sen oikeampi tai parempi, kaikki riippuu näkemyksestä ja jokainen elää omaa todellisuuttaan. 

Elämän paradoksaalisuuden tajuaminen on samalla sen tajuamista, että kaikki elollinen on ihan saman arvoista, aina, totaalisesti.

 

Kattokaa nyt tätäki memeä jonka mä oisin heittämällä pistänyt jakoon ennenku tulin hulluksi. 

Siinä sanotaan että se on oikein ja arvostettua ja todellista rakkautta että hylkäät itsesi.

Fuck them! Todellinen rakkaus on mun mittapuulla kärsivällisyyttä ja lempeyttä joo, myönnetään. Mutta se on paljon muutakin, sitä että ei kadehdi tai korosta omaa ainutlaatuisuuttaan, se on kykyä ilmaista omat mielipiteensä asiallisesti mutta suoraan koska muutoin ei oikeasti tahdo tulla syystä tai toisesta ymmärretyksi tai kohdatuksi, ymmärtää oikeasti olevansa vtun uniikki lumihiutale niinku kaikki muutkin ihmiset, ja hoksaa että on oikein pitää itsestään huolta yhtä lailla kuin muistakin koska muutoin ei elä aidon rakkauden tavoin, koska rakkaus ei satuta ketään tai mitään, ei edes sua itseäs. Jos sä osoitat aitoa rakkautta itseäsi kohtaan niin sä alat uskomaan siihen ja kasvat itseksesi. 

Kun sitten rakastaa itseään, kaikki vääryys mikä on  koettu ja kolistellut teräsegon portteja menettää merkityksensä koska rakkaus ei osaa muistella menneitä. 

Meikämandoliini-pipariini rakastan itseäni ja sen myötä kaikkia muitaki eläväisiä olentoja yhtä lailla joten rakkauden tavoin ilman häpeää hulluksi leimaamisen tai muunkaan palautteen pelon puolesta jaan tämmöstä hullun höpinää julkisesti. Koska kun sussa asuu aito rakkaus sä kestät mitä tahansa tällaisten pelkojen menettäessä merkityksensä. Sen takia sä kestät mitä tahansa eikä tarvi enää roudailla sitä painavaa teräsegoa mukana. 

Niin kauan ku jakaa tommosen rakkausmemen ei oo vielä havahtunut siihen todellisuuteen että ei vielä tunne oikeaa rakkautta. Sitten kun havahtuu, yrittää herättää kaikki jotka on väsyneitä nukkumiseen.

Koska sitten sussa asuu todellinen rakkaus.

Se ei tee susta täydellistä vaikka todellinen rakkaus onkin täydellistä. Me eletään fyysisessä maailmassa ja ollaan sidottuja fyysisiin ruumiisiimme ja sen kapasiteettikykyyn joten tässä maailmassa kukaan ei täydellisyyttä voi saavuttaa.

Ja ei tarvikaan, koska päämäärä ei muutu huolimatta siitä ootko vikassa kurvissa vai vasta lähössä matkaan. 

Yhteiskunta luokittelee mut mielisairaaksi joten se on hyvä kertoa heti alkuun jotta ymmärtäisit kyseenalaistaa mun jutut paremmin.

Itse tässä kirjoitan tätä tekstiä nyt elämäntilanteessa, jossa olen menettänyt käytännössä kaiken. Kaikella tarkoitan tähän fyysiseen maailmaan sidottuja asioita joita me kaikki on opittu tai ainakin meitä on yritetty opettaa arvostamaan ja tavoittelemaan, ura, perhe, koti, puoliso, harrastukset, ystävät, mitä näitä nyt on. 

Koska onnihan tulee näistä vai? Vaikka sun kulttuurissa olis opetettu onnen tulevan jostain muusta, niin kauan ku kaava on se että sitä pitää tavotella jostain itsensä ulkopuolelta niin kantsii kyseenalaistaa. 

Kyseenalaistaminen on ensimmäinen askel ymmärrykseen. Sulle on annettu aivot jårkeä ja loogisen ajattelun kyky, älä tyydy siihen että muut ajattelee sun puolesta.

Mä oon tehnyt sitä liian pitkään ja vielä tänkin ikäsenä huomaan miten iskostuneita jotkut mun ajatukset j uskomukset on. Kaikkein tiukimmat harhaluulot (joista irti pääseminen ironisesti on leimannut mut harhaiseksi yhteiskunnan silmissä) on itseasiassa ollu onnellisuuden edessä koska todellinen onni löytyy mun kokemuksella siitä kun ihminen kasvaa itsekseen.

En mitenkään pidä itteäni ketään viisaampana tai edistyneempänä millään tasoilla koska sermmonen vertailu on täysin merkityksetöntä, päämäärähän ei muutu olit sä sitten matkan alussa tai viimeisellä mutkalla.

Päinvastoin, mähän olen sssekopää pipariakka yhteiskunnan eli joidenkin muiden ihmisten määritysten mukaan, se on tärkeä asia muistaa jotta ymmärtää miten tärkeää on kyseenalaistaa aivan kaikki mitä sulle yritetään syöttää tai tarjotaan.

Mä kirjoitan tätä nyt koska mä olen tällä hetkellä onnellisempi kuin oon ikinä ollut. Koska jos mä olisin tilanteessa missä olin viimeset 20 vuotta eläessäni onnellisena yhteiskunnalle tärkeänä yhteisön jäsenenä lukenut jonkun väittävän sen olevan onnellisin IKINÄ kun se on menettänyt KAIKEN niin kyllä mä ainakin kyseenalaistaisin ja paljon.

 

Toivon että kirjotatte kommentteja paljon, siihen ei tarvi rekisteröitymistä ja voi tehä anonyymisti jotta se olis mahollisimman helppoa koska mä toivon, nii, kyseenalaistamista.

Kyseenalaistakaa vaikka tämä:

“Those who are able to see beyond the shadows and lies of their culture will never be understood, let alone believed, by the masses.”Plato